Olen aloittanut valmentamaan kotipaikkakunnallani kilpauintiryhmää. Ryhmässä ui tällä hetkellä kolme 10-15 -vuotista nuorta sekä välillä harjoituksissa käyvät myös muut valmentajat. Vielä muutama vuosi sitten olin vahvasti sitä mieltä, että minusta ei koskaan tule valmentajaa. Nyt ajattelen kuitenkin toisin. 

Vielä hetki sitten uin itsekin kilpaa. Silloiselta valmentajaltani olen oppinut, että valmentaa voi millä tahansa tyylillä, jos vain itse uskoo tapaansa valmentaa. Kaikki tyylit eivät tietystikään toimi kaikilla. Mutta jos ei ole rohkeasti avoin kaikille erilaisille tavoille valmentaa, miten voi tietää toimiiko jokin vai ei? Pitää olla rohkea ja ottaa riskejä. Toteuttaa omaa intuitiotaan. Kuunneella omaa sydäntään.

Omalla persoonallaan pärjää valmennuksessa myös pitkälle. Jos valmentaja on rohkeasti oma itsensä omine vahvuuksineen ja virheineen ja lisäksi uskoo ja luottaa itseensä, näkevät uimarit edessään ainutlaatuisen ihmisen, joka ei pelkää toteuttaa omaa itseään. Näin myös uimari voi uskaltaa parhaimmassa tapauksessa kohdata oman ainutlaatuisen persoonansa paremmin.

Katsoin eilen elokuvan Street Dance. Siinä streed dance -ryhmään sekoitetaan balettitanssijoita ja yhdessä heistä syntyy jotain rajoja rikkovaa. Jos siis kahta eri tanssityyliä yhdistetään, syntyy jotain ainutlaatuista, uutta ja upeaa. Mitä siis tapahtuu, jos yhdistetään kahta eri valmennustyyliä? Tai kolmea eri urheilulajia? Minä uskon, että yhdistelemällä erilaisia asiota niin valmennuksessa, parisuhteessa kuin elämässäkin, voidaan saada aikaan jotain uskomattoman hienoa ja ainutlaatuista.

 

Elokuva - Street Dance

 

StreetBallet